Ai että, kevät ja koeviikko.
Ehkä se runoanalyysi vielä kohta inspiroi ja huominen koe ja kaikki. Mihin mun pääsiäisloma katosi? No, ehkä tää koneelle liimaantuminen just silloin kun olis jotain muka järkevämpääkin tekemistä on joku luonnonlaki jota vastaan ei kannata taistella. Siispä. Jos nyt vaikka vähän jotain vaihtaroitumisesta prosessina.
Olipa kerran yhdeksäsluokkalainen Sini. Aika ajoissa siis ilmoittauduin, ja aika pian siitä istuin jo haastattelussa iloisesti selittämässä asioita itsestäni ja siitä, miksi haluan lähteä. Jos en väärin muista, todella pian tästä tuli soitto hyväksymisestä, ja sitä seurasi joukko papereita ja sopimuksia. Jos nyt vaikka sattuisin kiireelliseen leikkaukseen joutumaan. Sain kinuttua suhteellisen pienellä vaivalla lausunnon englanninopettajalta ja täytettyä lomakkeeseen koulunumerot. Esittelytekstin ja -kuvien kanssa saikin sitten jo raastaa vähän enemmän hiuksia. Sain itestäni ja tulevaisuudensuunnitelmistani kyllä kasaan ihan edustavan tekstin, joka ei kyllä ollut mikään kirjallisuusihme, mutta ne kuvat sitten. ''Viisi kuvaa sinusta, perheestäsi, ystävistäsi ja harrastuksistasi'' ei vielä tuottanut ongelmia, mutta kun minusta on kyse, eivät ''edustavuus'' ja ''mieluiten tilannekuvia'' kulje käsi kädessä. Hallelujah ja kiitos mieluiten-sanan avaaman porsaanreiän pääsin soveltamaan tilannekuvan käsitettä hieman ja hakemus alkoi olla valmis. Kävin vielä terveystarkastuksessa nähdäkseni, mitä rokotuksia on vielä ottamatta.
Syksy/talviakselilla tein ison pahan SLEP-kielitestin. Tai no, kuten etukäteen olinkin kuullut, testi oli lähes naurettavan helppo, pääosin monivalintaa, enkä siis onneksi stressannut sitä etukäteen. Ja läpi meni. Seuraavaksi aloinkin ottaa vielä jäljelle jääneitä rokotuksia (neulakammo hip hurraa), ja nyt mun ja vaihtovuoden välissä on enää kaksi piikkiä ja orientaatiot, joista toinen muutaman tunnin mittainen tulevana torstaina ja toinen toukokuussa viikonlopun mittaisena. Näiden lisäksi tulee vielä joku järjestöläinen kotikäynnille, mutta muuten pahin paperisota saattaa olla ohi. Tai ehkei, mut ollaan nyt positiivisia. Eipä muuten ole lähtöönkään (elokuussa) kovin montaa kuukautta jäljellä. Nyt vielä jostain se isäntäperhe niin kaikki on järjestyksessä. Tiedän, että harva saa jo nyt perheen, mutta isäntäperhesähköposti ilahduttaisi silti. Onneksi pahin kärsimättömyys on vielä vältetty.
Ai niin, joku esseekin vielä.
''Modernit yhteenliittymisen muodot ovat kaupunki, valtio, teollisuus ja markkinat. Kaikkia niitä määrittää välineellisyys, koska yhteistoimintaa ja yhteisöllisyyttä on siksi, että ne toimivat välineenä muiden päämäärien saavuttamiseksi.''
Koealueet kutsuvat minua.
Sosiologia,
sosialismi,
sosialisaatio.
Viva La Vida.
