Onnellisesti häviämistä

Taas uuteen perjantaihin asti selviydytty.

Eilen oli tosiaan vielä jazzbändiä varten toinen soitto. Menin sinne ja soitin huonosti.
En vaan jaksanu ottaa siitä mitään paineita kun tiesin että tuun kuitenkin päätymään sille puolelle paksulla sermiseinällä kahtia jaettua huonetta jolla ei menny niin hyvin. Onneks ketään ei tiputeta enää tässä vaiheessa.

Lopetan vikan kappaleen ja nousen.

Mmm. Joo. Hyvä. Hienoa.

Saan kuulla että mun mekko näyttää Van Goghin maalaukselta.

Tänään olin ainoo joka käveli onnellisena riittämättömyydestään virnuillen sisään sille puolelle jossa kerrotaan että no mut hei, kyllä mekin tullaan olee tosi hyviä. Asteikkoja, alusta alottamista. Ollaan mekin aika hyviä. Vähän terotusta vaan. Soittakaa näitä kotona vähän läpi.

Koulu on stressaavuudestaan huolimatta kivaa. Löydän tieni ruokatunnilla kuoroluokkaan jossa lopulta soitan kaikkea satunnaista ja ihmiset tanssii omia dramaattisia koreografioitaan niihin. Ihmiset on kivoja.


Illemmalla pääsin kattomaan ekaa jenkkifutispeliä. Meidän koulun vuoden isoista matseista yks.

Valley Tigers vs. Dowling Maroons.

Kaikkien mun perheenjäsenten piti olla siellä etuajassa vapaaehtoisina tai soittajana valmistautumassa. Menin sit lähellä asuvan ystäväperheen luokse (joilla on myös vaihtari, norjalainen ja samalta järjestöltä) ennen sitä syömään ja olemaan ja kattomaan ihanan loppumatonta Doctor Who- putkea ennen ku lähdettiin ajamaan kohti taistelupaikkaa ja noutamaan vielä italialaista vaihtaria mukaan.

Stadion on aika iso. Se on täynnä puhuvia ja huutavia ihmisiä. Kaks katsomoa eri puolilla kenttää, me ja ne. Toinen katsomo on värjäytynyt katsojista punaruskeaksi ja toinen oranssiksi. Kirkkaat, korkealle kohoavat valotolpat valaisee koko alueen vaikka aurinko alkaa jo laskea.

Tääl on ihan yleinen kulttuuri että koulussa myydään koulun t-paitoja ja ihmiset kulkee ympäriinsä ne päällään. Paitoja on vaikka kuinka paljon erilaisia joka lähtöön, kuorolle omat, bändille omat, kuviokellujille omansa...

Kenttä täyttyy orkesterista. Hmm. Missäköhän mun pikkuveli on?
Taasko kansallislaulu? No, okei.

Cheerleaderien armeija tulvii kentälle (kyllä, niitä on oikeesti olemassa muuallakin ku teinileffoissa).
Ja lopulta myös pelaajat kypärineen ja olkatoppauksineen.
Pistetaulu näyttää 0-0.

Siellä ne nyt juoksee ja kaataa toisiaan. Ymmärrän pelistä aika vähän. Kannustushuutoja ja levee hymy naamallaan hyppiviä cheerleadereita.

Peli on myös tärkee sosiaalinen tapahtuma. Harva oikeesti seuraa peliä koko ajan, paljon aikaa menee muiden kanssa jutteluun. Istutaan meidän isommaks kasvaneessa vaihtarijoukossa ja keskustellaan jostain ihan muusta ku pelistä. Perheistä, koulusta. Kaikenlaisesta.
Välillä huuto voimistuu. Ai, varmaan touchdown.

Tiikerit otti turpiinsa mutta no, pääsinpä ainakin näkemään ekan pelini. Kyllä ne vielä myöhemmin siitä ryhdistäytyy.

Seuraavaks ihana, pidennetty viikonloppu koska maanantaina on labor day joka on vapaapäivä. Se on vähän niinku sellanen kesän päättyminen joka on aina syyskuun ekana maanantaina.
 Huomenna aamulla suunnitelmissa se ainakin kuus tuntia autossa ja suuntana Chicago jossa vietetään sit viikonloppu.

Laiskiaiset ovat keskikokoisia eteläamerikkalaisia nisäkkäitä, jotka kuuluvat Pilosa- lahkoon yhdessä muurahaiskarhujen kanssa

Keitetty spagetti- fiilis. Mut tää spagettiyksilö ois sellanen vähemmän notkee ja taipuisa.

Tekemistä ois kyllä, pehmeelle kokolattiamatolle vaan on niin helppo jäädä tuijottamaan seinää, kattoa, kukkaruukkua, mitä vaan ja antaa pään valua kuiviin ajatuksista. Ja sit myöhemmin todeta vastaukseks hämmennykseen että lattialla nyt vaan on kiva lojua. Loistakaa olemassaolollanne vaikka kuinka kirkkaasti, tekemistä odottavat asiat. Tässä on mukavan lämmintä.

Pitää vaan saada alotettua. Ei se koulu oikeesti kauheen raskasta oo, lähinnä kahesta aineesta tulee läksyä ja sen lisäks pitäis treenata torstaita varten paremmin jazzbändinuotistoa, sillä silloin tieni vie vielä toisen kerran koesoittoon kun jazzbändi jaetaan vielä kahtia. Sen suhteen kunnianhimo ei oo kauheen korkeella, oikeestaan melkein toivon etten joudu siihen "parempaan" puoliskoon. Aikaa vaan lähinnä menee siihen että syövyttää muistiin ne hienommat kirjallisuus- ja historiasanat englanniks ja tekee välillä tuttavuutta sanakirjan kanssa. Ehkä sit joskus selviydyn vähän nopeemmin.

Mutta niin, ehkä jotain pientä selostushörsöä lähiaikain tapahtumista. 

Oon tehny aika vähän mitään dramaattista tai kiinnostavaa. Yritin opettaa ruotsia parille kuorolaiselle ja totesin että alan jo nyt unohdella kaikenlaista. Kuten arvelinkin, ens vuonna on varmaan kiinnostavaa. Tavaan nimeäni ja annan lausumisohjeita. Pääsin testaamaan toisen kolmesta jogurttijäätelöpaikasta joissa mun pitää kuulemma käydä. Ihan varmasti tosi paljon terveellisempää vaikka siinä oiskin se suklaaraekasa päällä! Entäs kalsium ja D-vitamiini joita meidän jogurtistamme löytyy, mitä? 

Kyllä mä oikeetakin jäätelöä pääsin viikonloppuna syömään. Pääsin tutustumaan ilmiöön nimeltä Ice Cream Social. Kokoontuminen, joka sisältää jäätelöä on nyt nimetty. Pääsin kahdestikin jäätelösosialisoimaan, samana päivänä. Sunnuntaina ensin iltapäivällä lähialueen AFS-vaihtarien kanssa, sen jälkeen tunnin tauko ja sit koululle syömään kuoroihmisten kanssa lisää. Namnam. Muuten viikonlopun sisältönä lähinnä nukkumista ja ensimmäistä skypetystä. 

Jos olisin eläin eläintarhassa, oisin sellanen joka vaan nukkuis luolassaan tylsästi koko ajan.

Tässä meidän vaihtarilauma.

Ja sain kaapin, jee. Kyllä sen kanssa piti vähän aikaa ihmetellä ja kokea pientä epätoivoa virheen jälkeen aloittaessa avausnumerosarjaa alusta kolmatta kertaa. Mut tänään sain sen parikin kertaa aukeemaan ekalla yrityksellä. Koulussa menee yleisesti hyvin, paljon kivoja ihmisiä ja osaan suunnistaa paikasta toiseen ja ehtiä. 

Mun seuraava missio on ottaa muut kiinni kuorokoreografian osaamisessa ja saada muita asioita tapahtumaan. Ja opetella Jenkkien perustuslakia, koska ainakin siitä on ens viikolla ei-mikään-ihan-pieni koe. 

Sisäistyä pihalta.

Ammumme tykeillä paitoja yleisöönne

Tänään päädyin elämäni ekaan baseball-peliin.

Peli ei ollu mitenkään dramaattinen kun nää ei tosiaan oo ihan huippujengejä. Mut kentän ulkopuolella oli senki edestä kaikkea jännää.  

Muistakaa kannustaa sinipaitaisia.

Nää pirulaiset kuvaa pahaa-aavistamattomien ihmisten keskittymättömiä kasvoja ja jossain vaiheessa saatat huomata kattovas itteäs isolta näytöltä. Tästä seuraa lähes epätoivon sävyttämää onksmunhiuksetnythyvin-virnuilua ja osottelua et hei kattokaa me ollaan kamerassa. Onneks säästyin ite huomaamattomana.

Ja nyt laulamme kansallislaulun yhdessä seisten.

Ja muistakaa varoa maskottia. Jos käännätte päänne hetkeksikin se vie lapsenne.

Älkää kysykö multa miks tauon aikana hotdog- ja koolee- asuihin pukeutuneet hyypät ja niiden kaverit juoksee kilpaa kentän ympäri ja kaatuilee.

Lisäks pimeitä taidekuvia kotimatkasta.

Vastavirtaan

Ensimmäinen päivä koulua.

Yli 2000 puhuvaa suuta.  Minuutintarkat oppitunnit. Viis minuuttia aikaa ehtiä seuraavalle tunnille ja toivoa, ettei eksy. Puol tuntia aikaa hankkia ruokaa ja syödä se. Ja tunnet tosi vähän porukkaa.

High School on aika selviytymisympäristö.

Onneks ainakin vaihtareilla oli ihmisiä, jotka kuljetti niitä oikeisiin paikkoihin. Selviydyin ekasta päivästä myöhästymättä kertaakaan mistään mut pari kertaa meni aika tiukille. Ja enköhän mä nyt osaa ainakin melkein suunnistaa omille tunneilleni. Toivottavasti.

Olin koululla oikeestaan aika paljon etuajassa kävelemässä ympäriinsä vähän yhden tutun kanssa. Mulla on tänä ekana vuoden puolikkaana eka palkki tyhjä eli koulu ei ala ihan sillon 8.20, jee. Toisella palkilla taas on liikuntaa, jota on vaan joka toinen koulupäivä (ja edelleen, selitän tätä ja muutamia muita jännyyksiä joku päivä tarkemmin), joten siinä tuli sit ihan kiitettävästi ihmeteltyä ympäriinsä. Ja onneks jossain vaiheessa törmäsin kahteen muuhun vaihtariin, joilla oli se toinen palkki myös tyhjänä.

Eka viikko on lyhyemmät tunnit ja kaikkia aineita joka päivä, ens viikolla alkaa menee normisti. Tunneilla käytiin lähinnä läpi kurssisisältöä ja annettiin papereita allekirjotettavaks (''kyllä, olen lukenut säännöt ja palvon niitä'', näil on sellanenki söpö tapa), eli ei viel mitään mitä vois sanoo oikeesti läksyiks. Ja ohjeita lisätarvikkeista joita tarvii. Tosiaan selvisin ja enköhän selvii tulevaisuudessaki, tulee vaan viemään varmaan aika paljon energiaa kääntää kaikkea tosi hienoa sanastoa ja sitä ikivanhaa englantia, jota tuun lukemaan kirjoista kirjallisuuskurssilla. Ja hissassa pitää sit vaan opetella kaikenlaista uudestaan enkuks. Mut eiköhän se jossain vaiheessa ala mennä nopeemmin.
Pitänee kyllä silti tehdä varmaan ihan järjettömästi töitä kun on kaikkien tavisaineiden lisäks vielä kaikkien musiikkijuttujen biisit treenattavana.

Kirjottelen lisää myöhemmin, nyt tulee olemaan niin paljon tekemistä etten ehkä ehi ihan heti päivittää kaikesta.

Murphykin lomailee joskus

Tänään oli kyllä erittäin mielenkiintonen päivä.

Tänään oli siis ohjelmassa sekä mun että pikkuveljen kouluasioiden säätämistä eli aika pitkälti koko päivä oman vuoron odottamista ja koulujen ja kodin väliä juoksentelua. Aamulla käytiin ostamassa vähän koulutarvikkeita jonka jälkeen suunnattiin ihmettelemään mun vajaata lukujärjestystä, lounastiliä ja puuttuvia rokotustietoja. Rokotuksista sain Suomesta paperit joten se hoitu helposti, mut se lukujärjestys sit... Mentiin sinne vaan nähdäksemme että sekä mun opo että kaikki muutkin on täyteen buukattuja koko päivän ja että printattuna mun lukujärjestyksestä yhtäkkiä puuttuu kokonaan kaks pakollista ainetta ja että se on muutenkin ihan sekasin eikä kukaan voi auttaa sen suhteen. Opo ehdotti, että alottaisin vajaalla lukujärjestyksellä ja sitä voitais korjata. Hmm, pari missattua tuntia aineesta tai paristakin josta tuut varmaan anyway olemaan aluks ihan pihalla? Ei kiitti.

Koska kaapin suhteen jonotuslistalle ei ollu tapahtunu vielä mitään, mentiin ahdistelemaan bändiopettajia, koska bändeissä soittavat ilmeisesti saa jotain omia kaappeja vielä. Mut koska sen osaston ovi on lukittuna aika paljon, se ei ois toiminu. Tässä vaiheessa alko vähän turhauttaa. Nää ehdotti menemään apulaisrehtorin luokse jos se vois auttaa. Onneks ne mainitsi sen, koska se sai koko mun lukujärjestyksen korjattua ja jopa sai mut näkymään noiden tietokannassa eli nyt ehkä saan joskus vielä lounasrahaa ladattua mun kortille.

Täs vaiheessa lukujärjestyksessä oli vielä sekavuutta sen kanssa, tuunko olemaan yhdessä vai kahdessa kuorossa, mut varmuuden vuoks otettiin toisenkin kuoron varalta palkki tyhjäks. Tää kuoronjohtajahan sano laittavansa sähköpostia maanantaina keskusteltuaan tosta muiden kanssa. No, ei ollu siltä postia laatikossa, laitettiin sille viestiä ja yritettiin soittaa pari kertaa ja etittiinkin sitä koulusta mut ei, ei löytyny. No tämäpäs hauskaa. Käytiin välillä veljen koululla jonka jälkeen palattiin ettimään kuoronjohtajaa.

Ja joskus sitä kävelee kuoroluokkaan, löytää kuoronjohtajan ja tulee vielä lisää yllättävyyksiä. Okei, oon ainaki yhessä kuorossa. Joo, pääset tohon toiseenki.

Mut arvaa mitä.

Mulla on sulle paikka showkuoroon. Yks tyttö muutti just yllättäen pois ja sä menisit sen tilalle.

Joka on siis aika erittäin kovatasonen, kilpailee jne, niillä on kans ne pyrkimiset keväällä mut sinne ei kyl oteta porukkaa niiden jälkeen enää. Käytännössä showkuoro eroo näistä muista silleen että ne tanssii siin samaan aikaan. Oon kyllä vieläkin sitä mieltä, että mun koe-esiintyminen oli aika huono, mut jee, sain silti tällasen tilaisuuden kokeilla jotain jota en kyllä pahemmin Suomessa oo tehny. Kerranki mulla oli onnea! No, yllätys, yllätys, otin tarjouksen vastaan. Joo, ne treenaa tuolla tanssia tälläki hetkellä.

Päädyin ensimmäisiin treeneihin oltuani showkuorossa noin kolme minuuttia.

Ja näissä treeneissä ei siis treenattu muuta ku sitä koreografiaa. Mut sit esiteltiin kaikille ja tää vaikuttaa tosi hyvältä porukalta, otti mut mielellään mukaan.
Ai oho, ei näil farkuilla kyl oikeen tanssita. Hostäiti oli ihana ja kävi kotoa hakemassa mulle paremmat vaatteet.

Ja seuraavaks voitte piristää päiväänne kuvittelemalla mut. Tanssimassa. Koreografiaa jota en osaa joten mun oma osa on lähinnä välillä oikeita liikkeitä mut pääosin random paniikissa hyppimistä ja heilumista. Joo. Mut mä opin vielä ja musta tulee supertanssija, right? Se on päätetty. Ja ei täs viel mitään hätää oo, mul on kuus kuukautta aikaa oppia ennen kilpailuja. Jeejeejee tää on mahtia.

Ai niin, huomenna alkaa koulu. Oho.

Enkä kertonu mun ainevalinnoista vielä. No. Päivitän joskus myöhemmin tarkemmin koulusysteemistä, mutta ekat puol vuotta mulla on tällasia aineita:

- P.E. eli tollast perus koululiikuntaa
- Acapella choir eli siis kuoro, ilman säestystä tai muuta taustamusiikkia
- Drama: Acting eli, no, tollanen teatterisysteemi
- Early American Literature, eli kurssi jonka tarkemmasta sisällöstä en tiiä tarkemmin. No, amerikkalaista kirjallisuutta.
- US History I, eli Ameriikan historiaa, amerikkalaisten versioita historian kulusta. Odotan mielenkiinnolla...
- Concert choir eli, öäh, konserttikuoro jee.
- Jazz Studies & Performance eli jazzbändi

Tän lisäks Show choir jolla oli joku hieno nimi jota en muista treenaa en tiedä vielä minä päivinä mut koulun jälkeen.


Kolme kuoroa. Koska voin. Plus jazzbändi.
Tulee hauskaa treenatessa noita kaikkia varten.

Eloa

Baardit olivat parhaat.

Must on jotenki sulosta kuinka näil on oikeesti vanhemmat melkeinpä aina paikalla jos nää järjestää jotain. Mut niin siis oli kivaa kuitenkin, lähinnä syötiin ja keskusteltiin ja näin nyt aika monta muuta lähialueen vaihtaria ja sain taas lisää tuttavuuksia. Ja sit kun joskus saan mun lukujärjestyksen, mulle lupauduttiin näyttämään niitä paikkoja ekana päivänä etten oo ihan hukassa. Jee. Alhaalla huono kuva meistä. Tossahan on itse asiassa vaan neljä vaihtaria. Mun Jääkarhulandiaedustuksen lisäksi sieltä löytyy meksikolainen (oranssipaitanen), norjalainen (vihreepaitanen) ja indonesialainen (oikeessa reunassa).

Tänään oltiin sit mun aluevalvojan luona grillaamassa, mikä oli kans kivaa. Mun ja mun perheen lisäks siellä oli tän aluevalvojan toinen.. öäh.. valvottava, thaimaalainen tyttö perheineen ja aluevalvojan (joka on muuten tosi hyvä tyyppi!) kiinalainen vaihtari parin vuoden takaa. Tää entinen vaihtari tuli vuotensa jälkeen asumaan tänne toiseks vuodeks ja kävi high schoolin loppuun kansainvälisenä oppilaana (joo, näillä on suuret erot) ja nyt se on tullu tänne collegeen.

Huomenna sit suuri kouluasiasäätöpäivä.

Do, re, mi

Tänään oli siis tosiaan koe-esiintymiset ja meni ihan jees, paitsi et ääni oli vähän painuksissa (nyt perfektionisti hiljaa siellä). Mutta ens vuonna tuun siis olemaan ainakin jazzbändissä (mulle annettiin sitä varten pari nuottia soitettavaks, koska tyyliin viikon jälkeen porukka jaetaan kahtia jollon pitää soittaa vielä uus pieni näyte) ja ainakin yhdessä kuorossa. Ehkä jopa kahdessa, mutta siinä on vähän enemmän järkkäämistä, mut tää kuoronjohtaja säätää sitä viikonlopun aikana joten, mitä, saan tietää mun lukujärjestyksen ilmeisesti varmasti ei enempää eikä vähempää ku päivänä ennen ku koulu alkaa.

Tän jälkeen käytiin pikaisesti päivittämässä tilannetta opinto-ohjaajalle. Ja oli mielenkiintosta. En tiiä käänsinkö pääni hetkeks pois ja missasin osan keskustelusta mut yhtäkkiä tää opo soittaa johonkin, esittelee ittensä tän henkilön opoks ja ''I heard you'll have a party''. En tosiaan tiedä, miten aihe vaihtu mun lukujärjestyksestä tohon mut oon nyt sit  huomenna menossa jonkun mulle täysin randomin luokse jonne on tulossa muita saman koulun vaihtareita. No, mikäs siinä.

Väliaika

Pieni tilannetiedotus. Eilen illalla päädyin vielä johonki ihme grillaustilaisuuteen jonka tarkotuksena siis toivottaa uudet kuoronjohtajat tervetulleeksi. Kivoilta vaikuttavat.

Show jatkuu huomenna, kun meen koe-esiintymään koululle ensin bändiä ja sit kuoroa varten, sit ehkä joskus saan vielä tietää mitä saan mun lukujärjestykseen.

Odotusmusiikkia

Valley High School saattaa ulkoa päin näyttää viattomalta littanalta pikku legorakennelmalta.

Se ei oo.
Se on sisältä monta kertaa isompi miltä se ulkoapäin näyttää ja just kun luulet nähnees suunnilleen mitä siellä on jostain ilmestyy taas uus käytävä. Ja seuraava. Ja oho tuoltahan lähtee kans yks. Siellä on se yks pääbaana jonka varrelta löytyy ruokala ja kirjasto ja kaikki viralliseen paperisäätöön tarvittavat huoneet ja sit on paljon sitä ympäröiviä pieniä ja välillä vähän sokkeloisia käytäviä. Yritä siinä sit viidessä minuutissa saada seuraavan tunnin tavarat mukaan ja ehtiä sinne. Menee varmasti hetki ennen ku opin oikeesti liikkumaan tuolla luontevasti ja luulen et silti vielä joskus monen kuukauden päästä löydän sieltä jonkun uuden käytävän joka johtaa jonnekin.

Tänään siis rekisteröitiin mut tonne. Etukäteen piti täyttää jonkun verran papereita joita sit palauteltiin sinne ja yritettiin kirjottaa ääntämisohjeita mun nimestä (myös toisista nimistä ja sukunimestä) ja voin vaan sanoo et lopputulos näytti erittäin mielenkiintoselta. Tehtiin valintoja että haluunko vuosikirjaa ja maksettiin muita tollasia samalla etukäteen, esim. kirjoista. Näillä systeemi toimii siis silleen, että kirjoista maksetaan etukäteen ja sit ne saa tunneilta, jos joku miettii. Lisäks musta otettiin mittoja jo valmiiks koska tuun saamaan sellaset hassut valmistujaisvaatteet. <33

Ja koska koko systeemiä ei tietenkään voi tehdä samassa pisteessä, siirryttiin tän jälkeen hankkimaan mulle sellanen Student ID-kortti jota varten otettiin kuva ja lisäks otettiin toinenkin kuva vuosikirjaa varten siltä varalta etten palauta mun seniorkuvaa ajoissa (tuutte varmaan kuulemaan tästä lisää ihmettelyä myöhemmin). Tolla kortilla pitäis pystyä sit maksamaan lounas lataamalla rahaa siihen. Mut koska elämä ei voi olla liian helppoa, jostain syystä mun tiedot ei päivittyny tietokantaan vielä silleen et pystyisin tolla maksamaan, mut me ihmetellään tätä vielä lisää kunnes saadaan systeemi toimimaan. Ainii ja viel plussana se, että oppilaita on enemmän ku kaappeja eli en tuu sellasta vähään aikaan saamaan. Mut hip hip hurraa, oon jonotuslistan seittemännellä sivulla.

Tän jälkeen siirryttiin opinto-ohjaajan luokse ihmettelemään mun lukujärjestystä. Jos kaikki menee suunnitellusti mun lukujärjestys tulee olemaan lähinnä taideaineita ja vaihtareille pakolliset aineet jotka on U.S. history, government, liikunta ja joku englannintunti, jonka saa ilmeisesti onneks valita ite. Mutta, koska tää ois muutenkin ollut vielä vähän liian helppoa, lisätään vielä epävarmat tekijät eli musiikkitunnit ja täynnä olevat kurssit. Täällähän on silleen hauskasti et kaikkeen mahdolliseen on pitäny pyrkii jo keväällä. Onneks vaihtareita kohtaan ollaan  ymmärtäväisiä joten pienen etukäteisviesteilyn jälkeen mun pitää mennä tässä piakkoin tekemään jonkinlaista koe-esiintymistä että tiedetään, mitä kaikkea saan mun lukujärjestykseen, eli en voi sitä vielä esitellä koska sitä ei ole. Mutta nää selkeytyy ainakin toivottavasti vielä ennen koulun alkua ens viikolla. 

Tän jälkeen lisätään vielä yksi hilpeä hämmentäjä. Nimittäin kouluterveydenhoitaja, joka ei oo saanu mun rokotustietoja päivitettynä, ja jolle pitää pian toimittaa joku todiste siitä, että oon saanu ainakin yhden pistoksen mun kolmen osan twinrixistä, joka on vielä nimi, jota nää ei käytä, eli niille piti myös vähän kääntää ja selvittää tän rokotuksen sisältöä. Näin siis jos haluan päästä aloittamaan kouluni tiistaina. Mut aika pian pitäis tulla päivitettyjä rokorustietoja, eli ei sydänkohtausta, kaikki järjestyy vaik vedänki näemmä aika tehokkaasti sähläystä puoleeni. 

Minä täällä hei

Tänään oli tosiaan toista päivää se drama camp joka kestää aina sen kaks tuntia. Siihen sisältyy lähinnä kaikkia jänniä leikkejä yms. rentoo, en taida sitä sen syvällisemmin osata kuvailla. Sellasia ryhmäyttäviä jännyyksiä. Se opettaja on tosi kiva ja niin on kyllä vähintään suuri osa siellä käyvistä muistakin tyypeistä. Osaan jopa jonkun verran nimiä ja nyt mulla on sentään jotain kontaktia ees muutamaan samassa paikassa liikkuvaan ihmiseen, jes. Täällä on kyl tosi paljon helpompi olla sosiaalinen koska (anteeksi mutta nyt yleistän vähän) amerikkalaiset vaan on ainaki melkein kaikki joihin oon tähän asti törmänny tosi välittömiä ja helposti lähestyttäviä ihmisiä. Täältä puuttuu jotenki se Suomessa valitettavan yleinen totaalinen jäätävyys. Riittää et vähän hymyilet jollekki ja sanot hi niin siitä se lähtee. Näillä tuntuu olevan tosi pieni kynnys alottaa keskustelu myös täysin randomin ihmisen kanssa, ja siitä puuttuu kokonaan sellanen tietty awkwardius.

Ja varsinki siinä vaiheessa kun kerrot olevas vaihtari niin siitähän vasta riemu ratkeaa. Siitä nää on aina tosi innoissaan- sen jälkeen kun draamaopettaja kerto näille että oon vaihtari niin sain todistella sitä puhumalla suomea (jonka seurauksena en oo koskaan nähny parempaa imitaatiota hymiöstä :O) ja selittää Suomen sijaintia ja sen sellasta. Kivaa. Ja voi kun kuulisitte kun nää yrittää lausua mun nimen, se on vaan joillekin niin hellyyttävän ylitsepääsemättömän vaikeeta.
Huomenna sit vika päivä draamaa ja rekisteröityminen kouluun.

State Fair

Kuvittele mielessäsi huvipuisto. Pikaruokakoju. Karnevaali. Raidalliset teltat. Eläintarha. Museo. Messut. Konsertti. Markkinat. Kaikki ne ihmiset. Kaikenlaiset tapahtumat joita olet eläessäsi nähnyt. Ja vielä lisää kaikenlaista mitä pystyt kuvittelemaan.

Nyt soseuta ne kaikki yhteen, kerro luulemasi kokoluokka noin viidellä, lisää paljon ihmisiä ja viimeistele uppopaistamalla. Saanen esitellä, State Fair.

Sitä on aika vaikee oikeestaan ees selittää niin, et sen kokoluokan vois oikeesti tajuta. Ihan valtavan iso alue täynnä kaikkea mahdollista ja ruokaa, paljon ruokaa- kaikkea mahdollista saa sekä tikussa että uppopaistettuna. Snickers-patukoita. Oreo-keksejä. Ja sit se ihanin: uppopaistettua voita omnomnom.
 Joo. Tuolla tosiaan oli tosi paljon kaikkea jännittävää. Verbaliikka heikkenee, laitan kuvia.

Mä vähän säälin kaikkia näitä eläimiä.

Suklaahirvi. Because we can.

Kakkuja jotka kilpaili sekä kauneudesta...

...että rumuudesta...

Mä tiedän että ootte aina halunnu nähdä kuvia hillopurkeista ja säilötyistä vihanneksista!

Namnam voita.

'