Oi ja voi

Oho.

Jos joku ihmettelee, niin kyllä mä ainakin luulen olevani elossa ja elän ehkä jopa tässä ajassa.
Joo, tiedän. Mulla on blogi.
Ehkä huomaatte että tässä on ollu kevyttä taukoa päivittämisessä ja, no, mähän sanoin olevani lusmu. Kuitenki samalla haluun et tänne jossain välissä päätyy kaikenlaista koska inhoon pitkän tauon jälkeisiä ''oho sori en oo päivittäny pitkään aikaan tiiän oon kauhee yhyy mut hei täs kaikki mun tekemiset kahelta kuukaudelta ängettynä yhteen päivitykseen''- postauksia.

Et joo. Ihan järjettömästi tekemistä ja niin vähän jaksamusta tehä blogin eteen kauheesti vaik ei se nyt oikeesti varmasti ihan niin kauheeta ois. Ehkä maailman tyhmin päätös operoida niitä kuvia sillä koneella joka ei yhdistä langattomaan jollon pitää aina mennä kellariin väkertämään että saa kuvia tänne asti. Kyllähän noita tekstejä tuolla ois valmiiks kirjotettuna. Kyllä ne sieltä vielä joskus tänne varmaan päätyykin, muuten sisäisen perfektionistin tuskanhuudot alkaa varmaan muuttua liian raastaviks.
Pitää vaan nyt saada tää rako tässä välissä päivitettyä umpeen ja toivoa et kukaan ei suhtaudu mun kuulumisiin liian pakkomielteisesti.

Mulla menee hyvin. On vaan tosi paljon tekemistä.
Toi on oikeesti mun standardivastaus.

Mut menee mulla oikeestikin hyvin ja on paljon tekemistä mut tykkään vieläki paljon tästä mitä on meneillään. Koko ajan onnistun soluttautumaan johonki uuteen mukaan kun tulee niin paljon hienoja mahdollisuuksia. Ja sit käyn koulussa. Ja jään sen jälkeen yleensä johonkin treeneihin. Ja siinähän se. Oli Thanksgiving viime viikolla. Ja oli kivaa. Ja kerron siitä varmaan vielä joskus vuoden sisällä lisää. Pahoittelut tästä lahnailustani.

Nyt olin loppuviikon kipeenä niin tuli nukuttua vähän enemmän ja jee. Hmm. Varastanpa tähän jotain kuvia facebookista niin saatte jotain ihmeteltävää. Varmaan enimmäkseen saatte mun naamasta yliannostuksen kun hostisän postaamat kuvat varmaan löytyy nopeiten.

Mun koulun vaihtari-iskuryhmä. On siellä muitakin mut en oo ees nähny kaikkia, osan olemassaolosta kuulee aina välillä jotain villejä huhuja. Mut näiden kanssa oon siis läheisin kun ne on samalta järjestöltä ja niitä näkee sit enemmänki. Eli oikeelta minä, May (Norja), Paula (Kolumbia) ja Mary (Saksa).



Samat ihmiset ja Homecoming (mutta siitä tulee oikeesti postaus ihan melkein seuraavana joten enpäs selostakaan enempää).


Jee. Teen jotain ihan muuta ku suomalaista ruokaa mut lähiaikoina aion kunnostautua joululeipojana. Oon mä jotain makaronilaatikkookin väsänny mut se ei ehkä ollu se ihan perinteisin versio.



Viime viikolta matkalta Chicagoon. Matka vähän venähti kun pysähdyttiin ihmettelemään kaikkee hienoa.



Se sama matka.



Viime viikolta myöskin. Thanksgiving ja serkkusoluttautumisyritys.



Joo. Oli vähän joulukoristelua ja skypetystä tänään.



Tänään jouluvaloja ja mun huoneen ikkuna.



Tänään musta on otettu monta kuvaa. Syömistä ja random kissa joka oli ihana. Se vaan ilmesty ja hyppäs syliin. Mun pitää ehkä mennä takas tonne ja varastaa se.



Oi muistoja. Tää on siltä ajalta kun vielä päivitin tänne jotain.

Hiljaisuutta

Blogin kirjottamisen kannalta tällä hetkellä aika hiljasta. Teen samoja asioita ku aikasemminki, ei mitään ihmeellistä tai suureellisen hohdokasta nyt kun tähän on tottunu. Tällä hetkellä eniten aikaa menee showkuoron ja sen koulun syysnäytelmän  treeneihin kun alkaa jo ensi-iltakin lähestymään vähän enemmän. Tänään ja huomenna otetaan näytöksiä varten kuvat jokaisesta produktiotiimiläisestä, piti pukeutua mustaan ja lakata hymyilemästä ja vähän nojailla lavasteeseen. Ne kuvat on sit ilmeisesti seinällä myöhemmin.

Mitäs muuta. Mun aluevalvoja kävi pakollisella kotikäynnillä juttelemassa mukavia ja tarkistamassa etten asu jossain komerossa. 

Univelkaa ja maissipeltoja

Ehkä täällä on nyt taas tapahtunu tarpeeks että saa jotain kasaan vaikka aina välillä alkaa miettimään et miks ihmeessä tällanen vois mitenkään kiinnostaa ketään.

Perjantaina musta otettiin kuvia vuosikirjaa varten (siihen siis menee jokaisesta koulun oppilaasta kuva) ja pääsin taas harjottelemaan mun tosi aidon näköstä jenkkihymyä. Eilen meillä oli pyjamabileet sillä samalla monesta tekstistä tutulla neljän vaihtarin porukalla. Oli kivaa vaikka nukkuminen jäi aika vähälle- aikaa mitattiin tv-sarjojen jaksoina ja meil oli paljon hyvää ruokaa.

Tänään riehuin lehtikasoissa (täl hetkellä multa useiten kysytty kysymys on et tuleeks Suomenki lehtiin nää värit) ja hautauduin niihin.





Mun Amerikkalainen äiti.











Menin myös sen kirkon nuorisoryhmän mukana sellaseen maissipeltolabyrinttiin. Eli siis ympäriinsä pellossa seikkailua, numeroitujen kylttien ettimistä ja mun osalta taas aina paikoittain pakkomielteistä japanilaisturistityylistä kuvaamista.














 S'moresien paistamista. Namnam.

Hei kattokaa välillä tähänki kameraan!

Suuri juoksentele ympäriinsä ja yritä saada kaikki ajoissa valmiiksi- päivä koitti.
Tässä on viime viikkoina ennen tätä metsästetty mekkoa melkein epätoivoon asti ja löydetty lopulta kiva vahingossa, mietitty aikatauluja ja varattu ravintolaa ja saatu loistoajatus kokeilla kiharrusharjaa mun hiuksiin jonka seurauksena hienoja keskusteluita hostäidin kanssa samalla kun yritetään saada sitä sit irti takusta joka näyttää siltä ettei se aio koskaan enää päästää irti.

Ja tänään kotona verkkareissa haahuilu sai riittää.
Kauhee määrä laittautumista ja kiire saada kaikki valmiiks ennen sovittua tapaamisaikaa jollon meille pitäis ilmestyä ihmisiä. Onneks muutkin oli myöhässä. Päädyttiin siis menemään tässä meidän muutaman vaihtarin iskuryhmässä, kenelläkään ei ollu deittiä mut onneks on näemmä suosittua mennä myös vaan kaveriporukassa eikä me oltu niin kauheen säälittäviä. Kokoonnuttiin ensin meille ottamaan kuvia, tän jälkeen ajettiin yhden mulle aika randomin vaihtarin kotiin ottamaan vielä lisää kuvia. Yhdistyttiin sen kahdesta siskosta, niiden kaverista ja sen deitistä koostuvan seurueen kanssa ja lähdettiin syömään vielä ennen sitä tanssiosuutta. Vielä vähän lisää kuvia, kylmässä ympäriinsä juoksentelua kun tossa suihkulähteen eestähän sais varmaan kivan kuvan ja sen jälkeen odottelua koska meidän pöytä ei kuitenkaan oo ihan valmiina. Mut kyllä me lopulta saatiin sitä ruokaakin, onneks. Voisin sanoa että tää oli ehkä tän päivän paras osuus.

Team Germany, Norway, Colombia & Finland

Huomatkaa toi hieno kukkaviritelmä mun kädessä! Sain sen hostperheeltä kun täällä monilla on tapana hankkia tollanen.

Me kaikki.


Ruokaa namnam.


Paula ja minä.


Ajalta tän jälkeen mulla ei enää oo kuvia mut tanssisysteemi oli järjestetty johonki isoon tilaan ja siellä sitte ihmiset vähän teki jotain epämäärästä tanssimisen tapasta liikehdintää. Eipä siinä oikeestaan mitään kauheen hohdokasta ollu. Paitsi meidän jäätelöafterparty neonvärisissä Homecoming- paidoissa (oi kyllä, joka vuosi näitäkin tulee aina uusia). Oli kivaa vaikka oliki aika spagettifiilis ton jälkeen.

Go Tigers, go!

En tiiä oonko missään vaiheessa maininnu mun perheen mieltymyksestä tehdä vapaaehtoistyötä.
No, tänään mäkin pääsin hostisän mukaan ihmettelemään. Ajettiin koulun jälkeen keskustaan johonkin ilmeisesti kirkon omistamaan tilaan jossa ilmeisesti ainakin perjantaisin, muuten en tiiä, jaetaan vähempiosaisille ruokaa. Sain nimilapun ja pääsin lusikoimaan hedelmäkasoja kaduilla nukkujien, teltoissa asujien ja muiden vähävaraisten lautasille, musta seuraavana jälkiruoka jonka takia moni haluis vaan skipata mut.
Paljon symppiksiä ihmisiä.
Kokemuksena toi oli kyllä tosi mielenkiintonen.

Tän jälkeen vähän eri tunnelmiin, vuorossa hedelmäinlusikoinnin jälkeen oli nimittäin Homecoming game, mikä on yks niistä kauden isoista jutuista. Päivällä oli jo ollu se suuri fiiliksennostatusaamunavaus, Pep rally, joka oli täynnä kaikkea totaalisen randomia.
Pelissä olikin sit paljon enemmän katsojia ku keskimäärin.
Tätä ei saa hävitä.
Eikä onneks hävittykään. Touchdownia touchdownin perään, vastustajat jäi ilman pisteitä ja me voitettiin ihan ylivoimasesti.


Aamunavausta...

























Auringonlasku oli kiva ennen Homecoming- peliä.

Niin ja hei, puoliajalla julistettiin kuninkaalliset. Joita äänestin täysin randomisti ekalla kierroksella kun eteen tuli laput joista toisessa kaikkien seniortyttöjen ja toisessa -poikien nimet ja kummastakin piti saada viis nimee ympyröityä. Etenin valitsemalla eeppisimmät nimet, joita en enää edes muista.

Kuninkaaks ja kuningattareks kruunattiin Sam ja Chloe siitä edellisen postauksen videosta.

Huomenna sit se Homecomingin tanssiosuus...

Welcome to Valleywood

Me nähtiin kaupassa kiwano. Siis sellanen hedelmä. Niit on must Suomessaki joissain kaupoissa löydettävissä. Uteliaisuus iski ja ostettiin yks että päästäis silpomaan se ja ihmettelemään mitä sen piikikkään kuoren alta löytyy. Yritettiin kysellä joltain nuorelta myyjältä jotain mietteitä kiwanosta mut ei sil ollu kauheesti sanottavaa. Yhdessä sit ihmeteltiin ja kehiteltiin sille mahdollisia käyttötapoja.

Ei, en tiiä miks selitän teille jostain kiwanosta.

 Eikä se oikeen maistunu miltään. Mutta ainakin tuli kokeiltua. Tänään totesin myös että tää kiwanon elämän tarkotusta miettinyt myyjä käy samaa koulua. Yhtäkkiä se kävelee vastaan käytävällä ihan tavisvaatteissa ja eka mieleen tuleva ajatus on et toi on se kiwanotyyppi.

Joo.

Tääl on tällä hetkellä homecoming week menossa. Homecoming on siis syksyllä kun koulut ja uus jenkkifutiskausi alkaa taas. Tähän liittyy ainakin täällä teemaviikko, paraati, ikkunoiden maalaamista ja muuta koristelua koulussa, erityinen aamunavaus, Pep rally ja tanssiaiset viikonloppuna. Niin ja sit tietysti se suuri ja mahtava (ei, ei Neuvostoliitto) homecoming- peli.

Tällä viikolla jokaiselle päivälle on siis oma teema jonka mukaan voi pukeutua jos haluu. Teemat on seuraavanlaiset:

Ma: Twilight vs. Harry Potter (Harry Potter oli ylivoimasesti suositumpi)



Ti: Men in black (paljon, paljon aurinkolaseja)

Ke: Disney/Pixar day (ja yhtäkkiä joka viides vastaantulija on Minni Hiiri)





To: Superhero day (Batman- paitahan vois olla aika ovela veto..)

Pe: Spirit day (eli siis koulun vaatteisiin ja väreihin eli oranssiin ja mustaan pukeutumista)

Tänään oli Homecoming Parade eli varmaan kaikki maholliset koulun clubit ja kuorot ja orkesterit ja muut aktiviteetit kulkee autojen vetämillä lavoilla kuljetettuna tai kävellen ehkä kilometrin matkan yheltä koululta stadionille. Samalla ne heitteli ympäriinsä karkkia ja helminauhoja yms. krääsää, eli muistutti jonkun verran Suomen penkkareita. Niin ja hei tietysti siellä seassa meni myös homecoming king ja -queen- kandinaatit autoissaan vilkuttaen, jollain jenkkileffoja kattoneella saattaa olla joku idea siitä mitä mä selitän. Yhteensä kymmenen ehdokasta jotka äänestetään senioreista ja voittajapari kruunataan ilmeisesti huomenna.



Jos joku haluu huvikseen kattoo erittäin tyylikkään videon näistä ehdokkaista niin sellanenkin on olemassa, tässä ois:

 Stadionilla sit yleistä tunnelman nostatusta ja powder puff game eli tyttöjen versio jenkkifutiksesta. En ollu ihan perillä mitkä ne säännöt loppujen lopuks oli mut käsittääkseni ainaki taklaaminen oli kielletty ja niillä oli sellasia nauhoja joita piti yrittää varastaa samalla ku pelaa. Oli kaks peliä joissa laitettiin eri luokka-asteet (joita on siis neljä) vastakkain. Ja seniorit meni häviimään junioreille. Auts.
































Blaah. Voi minua kuvanmuokkaajalaiskimusta. Katotaan jos saisin tähän lisäiltyä vielä jotain kuvia.

t. Maailman huonoin bloggaaja