Virallisuuden multihuipentuma

Eli konsulaattikäynti. Se oli tänään ja selviydyin siitä.

Sitähän varten piti siis huolehtia, että mukana on passi, viisumikuva, palautuskirjekuori postimaksuineen että passi voidaan lähettää takaisin,  Certificate of Eligibility for Exchange Visitor-paperi (aka apua missä se yks paperi on??!) ja että netissä on täytetty etukäteen viisumianomus ja että siitä on mukana printattuna paperi todisteena sen täyttämisestä.

Niin. Tuli lopulta mökkeilyn jälkeen aika kiire hoitaa nää kaikki, mutta kyllä mä kuitenkin sitten olin konsulaatissa oikeaan aikaan oikeiden papereiden kanssa.

Eilen juoksin ensin lääkärissä toteamassa tuberkuloosittomuuttani, sieltä sitten ottamaan viisumikuvia jotka jopa taisivat sopia niihin millintarkkoihin rajoituksiin ja sen jälkeen pääsin sitten viisumianomuksen teon ihmeelliseen maailmaan. Siitä oli onneksi tosi hyvä ohjelappunen, jota seuraamalla sen sai helposti täytettyä. Vastailin sitten koko liutaan terrorismia ja ihmiskauppaa koskevia kysymyksiä pitkän no-rivin ja täyttelin vaikka mitä muita tietoja. En lopulta onnistunut liittämään viisumivalokuvaa hakemukseen, mutta onneksi se oli mahdollista viedä myös vasta konsulaattiin. Seuraava ohjelmanumero oli pienimuotoinen epätoivo ja hiusten raastaminen hyvän 'ei näin'-esimerkki-ihmisen etsiessä konsulaattikäyntiä koskevaa kirjettä ja 'tätä et saa hukata'-lomaketta pölyisistä laatikoista ja kaappien takaa.

Voitte vaan kuvitella sen fiiliksen kun se löytyi eikä musta aukko ollutkaan nielaissut sitä.

 Tänään iltapäivällä sitten marssin kahvilaan, joka toimi remontin takia siirretyn konsulaatin odotustilana ja jossa oli sitten kaikki muutkin muovitaskuissa papereitaan kantavat vaihtarit odottamassa. Sieltä mentiin sitten kolmen ryhmissä odottelemaan videokameralla varustetun konsulaatin oven eteen, ja sieltä mentiin sitten yks kerrallaan sisään nimeltä kutsuttuna. Tuli ihan lentokenttäfiilis turvatarkastuksessa, joka oli ensimmäisenä. Ihmiset hienoissa virkapuvuissa läpivalas mun paperikasan ja kuljetti metallinpaljastimen läpi. Tän jälkeen pääsin oottamaan vuoroani odotushuoneeseen parin muun tyypin kanssa, ja sieltä sitten mentiin yksitellen käymään läpi kolme eri vastaanottopistettä, ensimmäiset kaks suomeks ja vika englanniks. Ensimmäisenä luovutettiin kaikki ne paperit yhdelle virkailijalle, sen jälkeen toisessa pisteessä otettiin sormenjäljet sellasella hienolla koneella ja kolmannessa pisteessä oli se 'jotain muuta kuin joo ja muminaa'-osuus. Virkailija siis kysy pari yksinkertasta kysymystä ilman hienoja sivistyssanoja.

Pepsodent-hymy.
Joo, tää on mun eka kerta Yhdysvalloissa.
Joo, tosi excited.
Ei ku on mulla perhe. Iowasta. Joo, on sisaruksia.
Joo, kivalta vaikuttaa.
Yeah.
Thanks.

Tän jälkeen pääsin lähtemään värikkään 'oikeutesi, oi sinä potentiaalinen ihmiskaupan uhri'- esitteen kanssa koputettuani agenttityylisesti oveen että mut tullaan hakemaan.

Viisumianomuksen käsittelyyn konsulaatissa menee kuulemma muutama päivä, jonka jälkeen ne lähettää takas mun passin ja viisumin.