Sivun näyttöjä yhteensä

10. helmikuuta 2013

Choralation


Lupasin ainaki muutamalle ihmiselle laittaa sit joskus videotakin showkuoroilusta. Ja nyt! Sota teknisiä ongelmia vastaan näyttäis viimein koituvan mun voitoks.

Tässä koko show palasissa Bentonista ja kirkumista, olkaa hyvät. Pahottelen laatua ja kuvan heilumista mut kyl tästä ehkä jotain selvää saa. Tästä ehkä huomaa ettei me mitään ultimate Glee- jumalia olla mut on tää silti ihan mahtavaa. Ja ainaki näätte meidän hienot muodostelmat sillon kun kamera ei oo unohtunu kuvaamaan johonki ihme suuntaan.

Say Goodbye

Tire Tracks And Broken Hearts


Lucky/People


Bad & Cameo Lover


Love You Long Time


Eli joo, tosiaan tää on se mihin pääsin kun joku muutti ja näiden kanssa on ollu treenejä tässä elokuusta asti vähintään kaks kertaa viikossa, välillä pelkkää laulamista, välillä pelkkää koreografiaa, pukujen sovittamista ja ne päällä harjottelua, pienien yksityiskohtien hiomista ja kaiken yhtä aikaa tekemistä- samaan aikaan pitää muistaa artikuloida, tanssia, tehdä dramaattisia crescendoja, olla liukastumatta ja auta armias jos unohdat näytellä lauluun sopivaa hahmoa tai jos hymy hyytyy väärässä laulussa. Eikä energisyyttä sovi unohtaa. Naamassa on kauhee kasa meikkiä ja pää on täynnä hiuslakkaa ja kiharrusta. Aikaa tähän menee paljon, mutta tää on kyl varmasti yks mun lempijutuista täällä, ja oon tosi ilonen että pääsin tähän mukaan.

Nyt meillä siis alko kilpailukausi, tähän mennessä ollu kolme kilpailua joista kaikissa ollaan päästy jatkoon vaikkei mitään ihan kärkisijoja kuitenkaan. Toimii siis niin että mennään ensin aikasemmin paikalle kannustamaan koulun toista showkuoroa joka on ns. ''Junior Varsity''-ryhmä. Sit jossain vaiheessa mennään lämmittelyn kautta esiintymään tuomarien suurennuslasien alla ja toivotaan ettei mokailla kauheesti ettei lähe ylimääräsiä pisteitä, ja sieltä sit ihanan puolikuolleina suoraan kritiikkiin, eli tuomari tai pari antaa jotain kehuja ja parannusideoita, jonka seurauksena sit show muuttuu vähän pitkin kautta. Myöhemmin jaetaan palkintoja parhaalle bändille, nais- ja miessolistille, puvuille, koreografialle jne. ja julkistetaan ryhmät jotka jatkaa finaaliin. Finaali on myöhemmin illalla, joskus jää enemmän, joskus vähemmän aikaa valmistautua (esim. yhessä kilpailussa kuultiin olevamme finaalissa ja esiintymisjärjestyksessä ekana, meille annettiin kymmenen minuuttia aikaa vaihtaa esiintymisasuihin ja parannella meikkiä ennen kun piti olla lavalla, saatiin onneks vähän armoa ja lämmittelymahdollisuus lopulta). Finaalissa tuomarit arvioi ja pisteyttää uudestaan ja myöhemmin on sit se palkintojen jako ja tieto sijotuksista. Tän jälkeen meillä on yleensä jonkun luona enemmän tai vähemmän väsynyttä juhlintaa.




23. tammikuuta 2013

Kiiltomatoja


Hei oho, kirjotan vaihteeks oikeessa ajassa. Tosiaan showkuoron kanssa alko kilpailukausi, videota ja tekstiä ilmestyy vielä mut siihen asti voitte nauraa meidän viime viikonlopun derppauskuville täällä. Saatte ainaki jotain ihmeteltävää.

2. joulukuuta 2012

Oi ja voi





Oho.

Jos joku ihmettelee, niin kyllä mä ainakin luulen olevani elossa ja elän ehkä jopa tässä ajassa.
Joo, tiedän. Mulla on blogi.
Ehkä huomaatte että tässä on ollu kevyttä taukoa päivittämisessä ja, no, mähän sanoin olevani lusmu. Kuitenki samalla haluun et tänne jossain välissä päätyy kaikenlaista koska inhoon pitkän tauon jälkeisiä ''oho sori en oo päivittäny pitkään aikaan tiiän oon kauhee yhyy mut hei täs kaikki mun tekemiset kahelta kuukaudelta ängettynä yhteen päivitykseen''- postauksia.

Et joo. Ihan järjettömästi tekemistä ja niin vähän jaksamusta tehä blogin eteen kauheesti vaik ei se nyt oikeesti varmasti ihan niin kauheeta ois. Ehkä maailman tyhmin päätös operoida niitä kuvia sillä koneella joka ei yhdistä langattomaan jollon pitää aina mennä kellariin väkertämään että saa kuvia tänne asti. Kyllähän noita tekstejä tuolla ois valmiiks kirjotettuna. Kyllä ne sieltä vielä joskus tänne varmaan päätyykin, muuten sisäisen perfektionistin tuskanhuudot alkaa varmaan muuttua liian raastaviks.
Pitää vaan nyt saada tää rako tässä välissä päivitettyä umpeen ja toivoa et kukaan ei suhtaudu mun kuulumisiin liian pakkomielteisesti.

Mulla menee hyvin. On vaan tosi paljon tekemistä.
Toi on oikeesti mun standardivastaus.

Mut menee mulla oikeestikin hyvin ja on paljon tekemistä mut tykkään vieläki paljon tästä mitä on meneillään. Koko ajan onnistun soluttautumaan johonki uuteen mukaan kun tulee niin paljon hienoja mahdollisuuksia. Ja sit käyn koulussa. Ja jään sen jälkeen yleensä johonkin treeneihin. Ja siinähän se. Oli Thanksgiving viime viikolla. Ja oli kivaa. Ja kerron siitä varmaan vielä joskus vuoden sisällä lisää. Pahoittelut tästä lahnailustani.

Nyt olin loppuviikon kipeenä niin tuli nukuttua vähän enemmän ja jee. Hmm. Varastanpa tähän jotain kuvia facebookista niin saatte jotain ihmeteltävää. Varmaan enimmäkseen saatte mun naamasta yliannostuksen kun hostisän postaamat kuvat varmaan löytyy nopeiten.

Mun koulun vaihtari-iskuryhmä. On siellä muitakin mut en oo ees nähny kaikkia, osan olemassaolosta kuulee aina välillä jotain villejä huhuja. Mut näiden kanssa oon siis läheisin kun ne on samalta järjestöltä ja niitä näkee sit enemmänki. Eli oikeelta minä, May (Norja), Paula (Kolumbia) ja Mary (Saksa).



Samat ihmiset ja Homecoming (mutta siitä tulee oikeesti postaus ihan melkein seuraavana joten enpäs selostakaan enempää).


Jee. Teen jotain ihan muuta ku suomalaista ruokaa mut lähiaikoina aion kunnostautua joululeipojana. Oon mä jotain makaronilaatikkookin väsänny mut se ei ehkä ollu se ihan perinteisin versio.



Viime viikolta matkalta Chicagoon. Matka vähän venähti kun pysähdyttiin ihmettelemään kaikkee hienoa.



Se sama matka.



Viime viikolta myöskin. Thanksgiving ja serkkusoluttautumisyritys.



Joo. Oli vähän joulukoristelua ja skypetystä tänään.



Tänään jouluvaloja ja mun huoneen ikkuna.



Tänään musta on otettu monta kuvaa. Syömistä ja random kissa joka oli ihana. Se vaan ilmesty ja hyppäs syliin. Mun pitää ehkä mennä takas tonne ja varastaa se.



Oi muistoja. Tää on siltä ajalta kun vielä päivitin tänne jotain.














30. syyskuuta 2012

Hiljaisuutta



Blogin kirjottamisen kannalta tällä hetkellä aika hiljasta. Teen samoja asioita ku aikasemminki, ei mitään ihmeellistä tai suureellisen hohdokasta nyt kun tähän on tottunu. Tällä hetkellä eniten aikaa menee showkuoron ja sen koulun syysnäytelmän  treeneihin kun alkaa jo ensi-iltakin lähestymään vähän enemmän. Tänään ja huomenna otetaan näytöksiä varten kuvat jokaisesta produktiotiimiläisestä, piti pukeutua mustaan ja lakata hymyilemästä ja vähän nojailla lavasteeseen. Ne kuvat on sit ilmeisesti seinällä myöhemmin.
Mitäs muuta. Mun aluevalvoja kävi pakollisella kotikäynnillä juttelemassa mukavia ja tarkistamassa etten asu jossain komerossa. 







Univelkaa ja maissipeltoja

Ehkä täällä on nyt taas tapahtunu tarpeeks että saa jotain kasaan vaikka aina välillä alkaa miettimään et miks ihmeessä tällanen vois mitenkään kiinnostaa ketään.

Perjantaina musta otettiin kuvia vuosikirjaa varten (siihen siis menee jokaisesta koulun oppilaasta kuva) ja pääsin taas harjottelemaan mun tosi aidon näköstä jenkkihymyä. Eilen meillä oli pyjamabileet sillä samalla monesta tekstistä tutulla neljän vaihtarin porukalla. Oli kivaa vaikka nukkuminen jäi aika vähälle- aikaa mitattiin tv-sarjojen jaksoina ja meil oli paljon hyvää ruokaa.


Tänään riehuin lehtikasoissa (täl hetkellä multa useiten kysytty kysymys on et tuleeks Suomenki lehtiin nää värit) ja hautauduin niihin.





Mun Amerikkalainen äiti.











Menin myös sen kirkon nuorisoryhmän mukana sellaseen maissipeltolabyrinttiin. Eli siis ympäriinsä pellossa seikkailua, numeroitujen kylttien ettimistä ja mun osalta taas aina paikoittain pakkomielteistä japanilaisturistityylistä kuvaamista.














 S'moresien paistamista. Namnam.








22. syyskuuta 2012

Hei kattokaa välillä tähänki kameraan!



Suuri juoksentele ympäriinsä ja yritä saada kaikki ajoissa valmiiksi- päivä koitti.
Tässä on viime viikkoina ennen tätä metsästetty mekkoa melkein epätoivoon asti ja löydetty lopulta kiva vahingossa, mietitty aikatauluja ja varattu ravintolaa ja saatu loistoajatus kokeilla kiharrusharjaa mun hiuksiin jonka seurauksena hienoja keskusteluita hostäidin kanssa samalla kun yritetään saada sitä sit irti takusta joka näyttää siltä ettei se aio koskaan enää päästää irti.

Ja tänään kotona verkkareissa haahuilu sai riittää.
Kauhee määrä laittautumista ja kiire saada kaikki valmiiks ennen sovittua tapaamisaikaa jollon meille pitäis ilmestyä ihmisiä. Onneks muutkin oli myöhässä. Päädyttiin siis menemään tässä meidän muutaman vaihtarin iskuryhmässä, kenelläkään ei ollu deittiä mut onneks on näemmä suosittua mennä myös vaan kaveriporukassa eikä me oltu niin kauheen säälittäviä. Kokoonnuttiin ensin meille ottamaan kuvia, tän jälkeen ajettiin yhden mulle aika randomin vaihtarin kotiin ottamaan vielä lisää kuvia. Yhdistyttiin sen kahdesta siskosta, niiden kaverista ja sen deitistä koostuvan seurueen kanssa ja lähdettiin syömään vielä ennen sitä tanssiosuutta. Vielä vähän lisää kuvia, kylmässä ympäriinsä juoksentelua kun tossa suihkulähteen eestähän sais varmaan kivan kuvan ja sen jälkeen odottelua koska meidän pöytä ei kuitenkaan oo ihan valmiina. Mut kyllä me lopulta saatiin sitä ruokaakin, onneks. Voisin sanoa että tää oli ehkä tän päivän paras osuus.

Team Germany, Norway, Colombia & Finland

Huomatkaa toi hieno kukkaviritelmä mun kädessä! Sain sen hostperheeltä kun täällä monilla on tapana hankkia tollanen.

Me kaikki.


Ruokaa namnam.


Paula ja minä.


Ajalta tän jälkeen mulla ei enää oo kuvia mut tanssisysteemi oli järjestetty johonki isoon tilaan ja siellä sitte ihmiset vähän teki jotain epämäärästä tanssimisen tapasta liikehdintää. Eipä siinä oikeestaan mitään kauheen hohdokasta ollu. Paitsi meidän jäätelöafterparty neonvärisissä Homecoming- paidoissa (oi kyllä, joka vuosi näitäkin tulee aina uusia). Oli kivaa vaikka oliki aika spagettifiilis ton jälkeen.





21. syyskuuta 2012

Go Tigers, go!



En tiiä oonko missään vaiheessa maininnu mun perheen mieltymyksestä tehdä vapaaehtoistyötä.
No, tänään mäkin pääsin hostisän mukaan ihmettelemään. Ajettiin koulun jälkeen keskustaan johonkin ilmeisesti kirkon omistamaan tilaan jossa ilmeisesti ainakin perjantaisin, muuten en tiiä, jaetaan vähempiosaisille ruokaa. Sain nimilapun ja pääsin lusikoimaan hedelmäkasoja kaduilla nukkujien, teltoissa asujien ja muiden vähävaraisten lautasille, musta seuraavana jälkiruoka jonka takia moni haluis vaan skipata mut.
Paljon symppiksiä ihmisiä.
Kokemuksena toi oli kyllä tosi mielenkiintonen.

Tän jälkeen vähän eri tunnelmiin, vuorossa hedelmäinlusikoinnin jälkeen oli nimittäin Homecoming game, mikä on yks niistä kauden isoista jutuista. Päivällä oli jo ollu se suuri fiiliksennostatusaamunavaus, Pep rally, joka oli täynnä kaikkea totaalisen randomia.
Pelissä olikin sit paljon enemmän katsojia ku keskimäärin.
Tätä ei saa hävitä.
Eikä onneks hävittykään. Touchdownia touchdownin perään, vastustajat jäi ilman pisteitä ja me voitettiin ihan ylivoimasesti.


Aamunavausta...

























Auringonlasku oli kiva ennen Homecoming- peliä.






















































Niin ja hei, puoliajalla julistettiin kuninkaalliset. Joita äänestin täysin randomisti ekalla kierroksella kun eteen tuli laput joista toisessa kaikkien seniortyttöjen ja toisessa -poikien nimet ja kummastakin piti saada viis nimee ympyröityä. Etenin valitsemalla eeppisimmät nimet, joita en enää edes muista.

Kuninkaaks ja kuningattareks kruunattiin Sam ja Chloe siitä edellisen postauksen videosta.






































































Huomenna sit se Homecomingin tanssiosuus...