Sivun näyttöjä yhteensä

2. syyskuuta 2012

Ollaaks koht perillä?





Lauantaina lähettiin aikasin aamulla ajamaan kohti Chicagoa.

Heti kun saatiin kaikki lastattua autoon ja juostua unohtuneet tavarat sisältä.

















Loputtomasti peltoja ja valopylväsrivejä ja uusia pysähdyspaikkoja. Vuorotellen biisien valintaa iPodista. Pysähdyttiin parin tunnin jälkeen syömään ja ostostelemaan alennuksissa. Ja jouduttiin jäämään vähän pitemmäkskin aikaa sinne odottamaan. Jätettiin koira kotiin ja saatiin sille hoitajakin, mutta jostain syystä ovi ei auennu, oli jotenki menny takalukkoon ja piti soittaa lukkoseppä avaamaan se ovi. Meni siinä hetki mutta kyllä ne lopulta sai sen auki ja päästiin jatkamaan matkaa.





Olin ainoo jonka ei tarvinnu ajaa (nytpäs en ookaan enää varma mainitsinko tästä sittenkään, mut Iowassa saa alottaa ajamisen jo 14-vuotiaana, selostan tästä systeemistä vielä joskus tulevaisuudessa lisää), joten pääsin nukahtelemaan vapaasti.
Hassuu kuinka taustalla soivat biisit voi vaan siirtyy siihen autonukkumisen epämääräseen koomatasoon. Jossain vaiheessa nään hienoja ja värikkäitä unia ja taustalla soi vaimeena Lucy in the sky with diamonds. Vielä lisää pysähtymisiä ja peltoa. Osavaltion raja.
Päästiin lopulta perille. Käytiin ensin syömässä hostisän siskon luona.
Monta ihmistä, iso koira. Lapsilauma juoksentelee ympäriinsä leluaseiden kanssa.
Mut ammutaan.
Myöhemmin lähettiin hotellillemme. Tää paikka oli siis ehkä puolen tunnin ajomatkan päässä Chicagosta.

Seuraavana päivänä sinne sitten. Käytiin isoveljen asunnolla ihmettelemässä ja sen jälkeen lähettiin kiertelemään. Auton ikkunoista näkyvät talot kasvaa korkeemmiks, pilvenpiirtäjiks ja äkkiä liikenne pitää kauheeta meteliä. Laitan ympäriinsä harhailusta varmaan enemmän kuvia koska se on kivempaa ku joku epämääränen höpinä. Vaikka on nää kuvatki aika epämääräsiä.




Pääsin näkemään näiden aiemmin löytämän ihan mahtavan musiikkikaupan joka oli täynnä kaikkee jännää!























































The Bean.










Ottakaa vaan niitä hääkuvianne, mä oon vaan ohikulkija.















Oi onnea, pääsin myös kuuntelemaan jazzia kun täällä sattu olemaan samaan aikaan Chicago Jazz Festival.







Ihmisten salakuvaaminen? Pois se minusta.











Tää on sit muuten järvi, iso sellanen, jos joku ei hahmota Chicagon sijaintia.






Juostiin just tarpeeks kovaa et ehdittiin laivaan joka vähän risteili edestakasin tossa Chicagon edustalla.








Mun pitää myös jossain vaiheessa kattoa perheen kanssa Forrest Gump, koska nää ei oo nähny sitä.




Ai niin, ja jossain välissä yritin selostaa näille nimipäivän kun omani sattuu olemaan juuri 2.9. Näille koko käsite on ihan omituinen.

Tänään palailtiin kotiin.



3 kommenttia:

  1. Apua, miten on mahdollista, että joku ei oo nähnyt Forest Gumpia!!?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suhteellisen helposti, oletan. Korjaan tilanteen kuitenkin jossain vaiheessa. Löytyy varmasti myös ihmisiä jotka ei oo nähny Titanicia. Jossain tuolla ne elää elämäänsä varmaan ihan onnellisina.

      Poista